Erään Keijon kokemuksia

Satuin menemään Tampereen KRISille eräänä tiistaipäivänä, syyskuussa 2018. Siellä sattui olemaan esittely KEIJO-hankkeesta. Kyseessä on kokemusasiantuntijakoulutus rikos- ja päihdetaustaisille henkilöille, joiden oma toipuminen on edennyt hyvään vaiheeseen. KEIJO-hankkeessa minua kiinnosti eritoten se, että koulutuksessa pyritään myös viemään osallistujan omaa toipumista eteenpäin.

Aloitin sitten 8. lokakuuta Tampereen ensimmäisessä KEIJO-ryhmässä erittäin mielenkiintoisen ja antoisan kolmen kuukauden mittaisen matkan kohti tuntematonta. Tässä ensimmäisessä ryhmässä meitä Keijolaisia oli seitsemän. Kurssin alkamista helpotti ainakin omalla kohdallani se, että suurin osa kurssilaisista oli entuudestaan tuttuja, eli ikävältä alkukankeudelta vältyttiin. Kurssin sisältö koostui monista eri asioista, oli sopivasti välillä ehkä tylsääkin teoriaopetusta, erilaisia vierailijoita, tutustumiskäyntejä eri paikkoihin mm. Villa Hockeyhin ja todella paljon hyvää keskustelua. Lisäksi ohjaajamme Tiina ja Sini järjestivät meille kaikille kolme yksilökeskustelua kurssin aikana. Täytyy todeta, että tuo mainitsemani tylsä teoriaopetus johtui monesti ihan omasta asenteestanikin.

Minulla oli kurssin alussa suuren suuri pelko siitä, että voinko/pystynkö enää oppimaan ja omaksumaan uutta asiaa, vai olenko huumeiden käytön seurauksena tuhonnut aivoni ja kognitiiviset kykyni kokonaan. Huomasin, etten ollut tämänkään asian kanssa yksin, moni muukin kurssilainen oli pelännyt ja ajatellut samoin. Koen, että juuri tuo meidän seitsemän kurssilaisen porukka oli todella mahtava, kaikki kannustivat toisiaan ja vaikeiden asioiden kohdalle osuessa aina löytyi joku, joka oli käynyt läpi sen saman asian, eli ryhmässämme oli vahva samaistumisen ilmapiiri.

Itselläni on ollut aina tosi heikko itsetunto ja itseluottamus, eli ajatus "ei musta ole mihinkään ja ei kannata edes yrittää, koska pieleen menee kuitenkin." Kurssin alussa ja jo ennen sen alkamista koin näitä tunteita tosi voimakkaasti ja muistan että taisin jopa ajatella, että skippaan koko KEIJO-jutun.

Mutta en oikein osaa sitä sanoin selittää, mitä tuon syksyn 2018 aikana tapahtui. Lokakuussa aloitettiin ja vähän ennen joulua lopetettiin ja koin aivan valtavan muutoksen itsessäni tapahtuneen ja varsinkin itsetunnossani/itseluottamuksessani. Tietyllä tavalla tuota suht intensiivistä syksyä voisi kaukaa haettuna verrata jopa jonkinlaiseen "hoitojaksoon", koska olimme kuitenkin niinkin paljon tekemisissä addiktiosairaudesta toipumiseen liittyvien asioiden kanssa. Itse koin myös nuo ohjaajien kanssa käydyt yksilökeskustelut tosi hyviksi. Myös tuota seitsemän Keijon porukkaa ja siinä vallinnutta vertaistukea ja voimaa ei voi mitenkään liikaa korostaa.

Osallistuminen tähän kokemusasiantuntijakoulutukseen on kyllä parasta, mitä minulle on raittiina aikana tapahtunut. Minun kohdallani nuo tietyt tavoitteetkin täyttyivät, eli pääsin aimo harppauksen itseni ja toipumiseni kanssa eteenpäin. Jatkosuunnitelmatkin työllistymisen ja/tai opiskeluiden suhteen ovat onnistuneet. Tästä on hyvä jatkaa!